keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Mahdoton yhtälö(kö)?

Aina, kun ihmiset kuulevat, että teen kahta eri työtä ja opiskelen samaan aikaan yli sadan kilometrin päässä, reaktiot ovat aikalailla samanlaisia: Miten sää jaksat? Eihän sulla jää yhtään vapaa aikaa? Miksi niin kaukana käyt koulussa? Eikö sulla oo vaikeeta keskittyä opiskeluun samaan aikaan? Eikö ykski työ riittäs? Eihän sulla jää ees yhtään vapaa- aikaa, ku oot aina töissä? Miten näät kavereita?... Tuota listaa voisin jatkaa loputtomiin. 


Minusta tuntuu hassultakin selittää ihmisille jatkuvasti miksi teen kahta työtä ja miksi haluan opiskella Kemissä Oulun sijaan. Mielestäni meillä on Kemissä hyvä yhteishenki, aivan loistava ryhmä sekä hyvät opettajat. Miksi vaihtaa hyvästä mihinkään? Olen todennut sosionomikoulutuksen Kemissä olevan loistavaa ja haluan ajaa sinne asti joka päivä, siispä sen eteen on tehtävä töitä. Ei sitä ihan opintotuella, joka on 473€, ajella montaa kertaa viikossa kouluun ja makseta samalla kaikkea muutakin.

Ja mitä nyt nuihin töihin tulee niin mulla ei ainakaan vielä tunnu missään tämä kahden työn ja koulun yhdistäminen:D ihan hyvin jaksaa niin, että avustus hommia viikolla koulun jälkeen ja viikonloppuisin kauppaan töihin. Toki mulla on vapaa päiviä ja vapaa iltojakin, ettei ihan joka ilta kuitenkaan mene töissä :D 


'' Hard work doesn't feel like hard work when you are doing what you love'' Tuo lause kuvaa todella hyvin mun avustus työtä. Onhan se henkisesti ja välillä fyysisestikkin rankkaa, mutta samalla se on sitä, mitä rakastan tehdä ja haluan tehdä. Olen saanut sen kautta niin monia hyviä ystäviä niin avustajista kuin avustettavistakin. En kyllä vaihtaisi tätä työtä yhtään mihinkään. Oikeastaan tämä on työ johon on aina helppoa ja mukavaa mennä, vaikka olisikin vähän huono päivä. Just oikee paikka mulle. 

Toisena työnä olen kaupassa, mikä ei ehkä se omin ala ole, mutta loistavien työkavereiden ja työ ilmapiirin ansoista sekin on kivaa. Tykkään mennä töihin, ihan sama kenen kans siellä joutuu olemaan. Lisäksi kaupassa saa olla lähellä ihmisiä ja se on se mun juttu. Tykkään asiakaspalvelusta ja sosiaalisista tilanteista, joten ei mulla oo mitään valitettavaa tästä toisestakaan työstä :D

Sitten viimeisimpänä, mutta ehkä tärkeimpänä vapaa-aika ja sosiaalisen elämän ylläpitäminen. Pidän vähintään kerran viikossa kokonaan vapaapäivän, jolloin nään kavereita, oon Tonin kanssa ja teen ylipäätään sellaisia juttuja, mitä en muulloin kerkeä. Lisäki mulla on kaksi tai kome vapaa iltaa viikossa, riippuen paljon koulu ajoista. Silloin kerkeää viettää laatu aikaa Tonin kanssa ja vähän myös opiskella.  Eli siis mulla ON vapaa-aikaa, vaikka käynkin kahdessa työssä ja kuljen Kemissä koulussa. Ei tämä enään tunnukkaan mahdottomalta yhtälöltä, eihän? 

~Iida-Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti